Upeat vuoristot ja vehreinä lainehtivat laaksot olivat tämän päivän kauneinta antia matkallamme etelään kohti Nišiä.

Moottoritieltä käsin pystyi myös nauttimaan maisemista.

Matka taittui enimmäkseen moottoritietä pitkin ja kauniit olivat maisemat sieltäkin käsin, mutta sivuteillä ajoimme läpi pikkukylien.

Kukko kiekui pikkukylässä Prokupljen lähellä.

Kyläkoirat juoksivat kilpaa automme kanssa, kukot kiekuivat ja kanat kaakattivat. Ihmisiä näkyi harvakseltaan, mikä ensin tietysti ihmetytti, kunnes ymmärsimme, että väki on pelloilla ja viljelmillä töissä.

Kärryissä kulkevat kirsikat kerääjineen.

Pysähdyimme erään kirsikkaviljelmän laitamille jututtamaan omistajaa ja kohta jo olimme keskellä kirsikkakäytäviä – njam. Ympärillämme kasvoi noin 800 kirsikkapuuta.

Pienet tummanpunaiset kirsikat maistuivat taivaallisille suoraan puusta poimittuina.

Tummanpunaiset pienet happamat višnja-nimiset marjat soveltuvat parhaiten esimerkiksi mehuksi. Saksaan niitä viedään Serbiasta mm. kirsikkasuklaan raaka-aineeksi.

Zoranin viljelmien sato on noin 8000 kiloa kirsikkaa.

Zoran Milosavljević kertoi, että hänellä on vajaa hehtaarin kokoinen viljelmä ja tulevana viikonloppuna hän kokoaa porukan keräämään marjat puista.

Saimme mukaamme pussillisen itsekerättyjä kirsikoita.

Sato on ollut tänä vuonna hyvä ja tukkuhintakin moninkertaisesti parempi kuin viime vuonna. Vuodet eroavat toisistaan eikä pelkällä kirsikkaviljelyllä pärjää. Zorankin tekee päätyökseen rakennushommia.

Kaukana siintää Baličevacin kylä sekä Oblaćinsko-järvi.