Jos haluaa Belgradissa maistaa hyviä kala- ja äyriäisruokia, se onnistuu parhaiten Zemunissa. Löysimme sieltä erinomaisen ravintolan, Kod Kapetana (Kapteenin luona), aika erikoisella alkuväittelyllä.

Kävelimme kaunista rantakatua, jossa on vieri vieressä ravintoloita. Kod Kapetanan sisäänheittäjänä on nuori nainen, ja kun ohitimme ravintolan, ihmettelimme liitutaululle kirjoitettua gambor-nimistä annosta.

– Se on kalaruokaa, nainen vastasi.

– Minkälaista kalaa?

– Se on lautanen, jolla on kalaa.

– Mutta mitä kalaa?

– No kalaa, kaikenlaista, tai mereneläviä…

Nainen pyysi lopulta avuksi tarjoilijan ja naapuriravintolastakin tultiin vakuuttamaan, että gambor on tunnettu rapulautanen.

Gambor on tunnettu rapuannos.

Olimme tyytyväisiä ja sisäänheittäjäkin oppi uutta, mutta me jatkoimme matkaa, sillä tarkoituksemme oli käydä nauttimassa suussasulavaa mustikkaleivonnaista ravintola Milagrossa. Tuo käynti lässähti täydellisesti epäonnisen ylimieliseen tarjoiluun ja leivonnainenkin oli kylmä kuin suoraan jääkaapista otettu, vaikka lämmin täyte on aina kruunannut kokemuksen. Se siitä paikasta siis tällä kertaa.

Millenium-torni Gardoš-mäellä Zemunissa.

Kipusimme vielä katsomaan maisemia ”Millenium” torniin ja kävimme mäen päällä olevan kirkon hautausmaalla. Palasimme takaisin autolle jälleen Kod Kapetanan ohitse ja extempore päätimme kokeilla ravintolan gamboria.

Kod Kapetanassa ystävällinen henkilökunta teki käynnistä miellyttävän.

Tarjoilu oli ystävällistä ja ruoka todella herkullista. Srba otti rapulautasen lisukkeena tuju valkosipulikastike ja minä kalkkunafileen gorgonzola-kastikkeella. Musikantit soittivat ikivihreitä, ja koska oli tuulinen päivä, saimme lämmikkeeksi filtit.

Rantaravintoloissa soi musiikki, Kod Kapetanassa leppoisat ikivihreät.

Kod Kapetana kuuluu vähän keskitasoa kalliimpien ravintoloiden joukkoon, mutta suomalaiskukkarolle annokset ovat silti edullisia. Rapuannos maksoi noin 2500 dinaaria (noin 20 euroa) ja kalkkunafile 1000 dinaaria (noin 8,50 euroa). Annokset ovat serbialaisittain runsaita.

Ceterum censio – muuten olen sitä mieltä, että Suomessa kala maistuu paremmalta kuin Serbiassa, jossa ei ole omaa merenrantaa. Kod Kapetanan ravut olivat hyviä, mutta ne tulivatkin Adrianmereltä. Yleensä Belgradissa kala on joesta pyydetty ja maku on tunkkainen. Olen kyllä saanut maistaa Serbiassa erinomaistakin kalaa, nimittäin Studenican luostarissa, jossa vuosi sitten pääsiäisenä suomalaisryhmällemme tarjottiin paikallista purotaimenta.

Zemunissa on useita kalaan erikoistuneita ravintoloita, joista ehkä kuuluisin on karppiannoksiin erikoistunut Šaran. Zemun sijaitsee noin viiden kilometrin päässä Belgradin keskustasta Uuden Belgradin takana, Tonavan rannalla. Taksimatka keskustasta maksaa noin 600 dinaaria.

Zemunilaiset ovat ylpeitä omasta historiastaan ja heitä voisi melkein pitää omana rotuna. Zemun oli aikanaan Habsburgien ja Ottomaanivaltakuntien rajakaupunki. Zemun kuului Itävaltaan ja joen toisella puolella Belgrad ottomaaneille.

Vanhat kivitalot rivittävät mukulakivikatua Zemunissa.

Gardoš-mäki on Zemunin näköalapaikka, jonne noustaan vanhojen kivitalojen lomitse kapeaa mukulakivikatua pitkin. Torni on rakennettu vuonna 1896 keskelle 1300-luvun linnoituksen raunioita. 36-metrisen tornin alakerrassa on galleria, johon pääsee maksutta, mutta näköalojen ihailu tornin huipulta maksaa 200 dinaaria.

Näköala Millenium-tornista yli Zemunin Tonava-joelle ja Belgradiin.

Zemunissa on myös viihtyisä kävelykatu kauppoineen ja kahviloineen aivan kauppatorin läheisyydessä.

Tonavan rantaa myöten voi myös kävellä Belgradin keskustasta Zemuniin, kuten tein viime kesänä Emman ja Rosen kanssa. Kävely- ja pyöräilyreitti on hyvässä kunnossa, jokimaisemat kauniita ja välillä voi pysähtyä lepuuttelemaan puistonpenkille. Matkan varrella on myös pieni puisto kuntoilulaitteineen.

Voi Zemuniin ratsainkin tulla tai veneellä.

Kod Kapetana, Kej Oslobođenja Beograd, puh. 011 2103950.