Kun astuu ensimmäisen kerran Pyhän Georgen (Yrjänän) kirkon ovista sisään Topola Oplenacissa, joutuu pari kertaa haukkomaan henkeä. Kirkko on koristeltu sisältä kauttaaltaan mosaiikein. Muranon lasista valmistettuja mosaiikinpaloja on yli 40 miljoonaa. Taiteilijoilla on ollut melkoinen sommitteleminen, kun he ovat luoneet noin 700 erilaista kompositiota ja 1500 hahmoa.

Keskikupolissa on Kristus Pantokrator. Etusormen pituus 1,2 metriä ja nenän pituus 2 metriä.

Serbian kuninkaat ja heidän perustamansa luostarit on ikuistettu kirkon seinille.

Tähän upeaan kirkkoon on tehty jäljennökset kaikista Serbian merkittävimmistä keskiaikaisista luostarifreskoista. Tunne on toki aivan erilainen kuin keskiaikaisten harmonisten ja seesteisten kuvien äärellä, sillä Topolassa mosaiikki välkehtii ja kulta kimmeltää.

Kulta kimmeltää kuninkaallisten kryptassa.

Kauniita yksityiskohtia on kirkossa kaikkialla.

Kryptan kattoholvit ovat kuin tähtitaivas.

Topola Oplenacin yhteydessä ei siis voi puhua maltillisuudesta, mutta eivät kaikki keskiaikaiset luostarikirkotkaan omana aikanaan olisi välttämättä jääneet Pyhän Georgen kirkon varjoon. Vuosisatojen aikana värit ja kultaukset ovat vanhoista freskoista yksinkertaisesti vain kadonneet ottomaanien tuhoisten hyökkäysten ja ryöväysten jäljiltä.

Serbian vaakunassa on kaksipäinen kotka, Bysantin valtakunnan Palaiologos-suvun tunnus.

Olen käynyt Topola Oplenacissa useaan kertaan ja aina olen yhtä häikäistynyt. On turha teeskennellä suomalaisen vaatimattomuuden ja yksinkertaisten linjojen sädekehän suojissa: Topola Oplenac on kertakaikkiaan vaikuttava paikka ja suosittelen sitä yhdeksi must-käyntikohteeksi Serbiassa. Matkaa Belgradista on noin 72 kilometriä etelään. Kätevimmin matka taittuu vuokra-autolla tai linja-autolla. Samalla pääsee näkemään Serbian kaunista maaseutua. Maisemat ovat uhkeita, sillä Belgradin eteläpuolella on jo nähtävissä Serbian jylhää ylänköä, joka on tietysti upeimmillaan vielä kun ajaa etelämmäs.

Pyhän Georgen (Yrjänän) kirkon keskikupoli on 27 metriä.

Pyhä George johdattaa kuningas Petar I:n ja hänen perustamansa kirkon siunattavaksi.

Pääkirkko noin 340 metrin korkuisella puistomaisella mäellä on saanut muotonsa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Rakennuttamisen aloitti kuningas Petar I tarkoituksenaan tehdä kirkosta Karadjordjevic-suvun kuninkaallinen mausoleumi. Ensimmäinen maailmansota viivästytti rakennustöitä, jotka saattoi loppuun Petarin poika, Aleksandar I.

Pieni alttari kryptassa.

Kryptassa on tällä hetkellä 26 Karadjordjevic-suvun jäsenen hautaa. Lisäksi sarkofageissa eteläisessä ja pohjoisessa kuorissa ovat rakennuksen perustaja Petar I sekä Karadjordje Petrovic, joka oli suvun ensimmäinen kuningas ja ottomaaneja vastaan suunnatun Serbian ensimmäisen kansannousun johtaja vuosina 1804-1809 (Karadjordge = musta George oli turkkilaisten Petrovicille antama kutsumanimi). Viimeisimmät suvun edustajat tuotiin mausoleumiin vuonna 2013, kun Serbia kumosi Titon kommunstisen ajan lait, joiden mukaan maan vanhan kuningassuvun jäsenillä ei ollut oikeutta saapua maahan (edes kuolleina sukuhautaansa).

Jugoslavian kuningas Aleksander I sai surmansa Marseilles´ssa poliittisessa murhassa vuonna 1934. Kruununperijä Petar oli tuolloin 11-vuotias. Keskellä kuningatar Maria (1900-1961), joka oli Romanian prinsessa.

Mausoleumiin on sisäänpääsymaksu 300 dinaaria (noin 2,5 euroa kesällä 2015). Samalla lipulla pääsee pääkirkon vieressä olevaan pieneen museoon, kuningas Petarin entiseen kesäasuntoon. Lisäksi voi tutustua kuninkaallisen viinitilan hoitajan asuntoon, jossa meidän siellä käydessämme sunnuntaina 21.6. oli teoksia, jotka tavalla tai toisella liittyivät viiniin.

”Mala mrtva priroda sa casom” Milan Miletic,2014, öljy, 25x30cm.