Johannan ja Helinän seikkailut osa 4

Nukuttuamme pitkästä aikaa hyvät yöunet, lähdimme tarmokkaina ajamaan Budvan lähellä sijaitsevaan kaupunkiin Kotoriin, joka on tunnettu sen vanhasta kaupungista ja korkealla vuorilla sijaitsevasta linnoituksesta. Ajomatka oli nopea ja maisemat yhtä kauniita kuin matkalla Montenegroon. Aurinko paistoi ja radiosta tuli kesäistä musiikkia, tunsimme olevamme lomalla. Kotorista oli myös helppo löytää parkkipaikka, täytyy vain olla hieman serbialaista verta ajotaidoissa, jotta pääsi läpi ruuhkista ja hullujen kuskien aiheuttamasta stressistä. Helppo nakki, kun heidän ajokulttuurinsa oivaltaa. Kotor on kaunis lahti, jota ympäröi komeat vuoret. Syötyämme lounaan lähdimme saman tien kiipeämään ylös linnoitukseen, minkä tajusimme olevan virhe heti ensiaskelilla. Yhteensä portaita oli noin 1500 ja määränpää yli kilometrin korkeudessa. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja hiki pinnassa raahasimme mahamme ylös asti, mikä osoittautui lopulta kuitenkin täysin kannattavaksi. Näköalat olivat mahtavat koko reitin ajan ja huipulla oli mukava levähtää ja katsella korkealta avartuvaa vanhaa kaupunkia.

Kotor

Puolessa välissä matkaa linnoitukseen

Lounastauko

Kotor linnoituksesta katsottuna

Käveltyämme alas linnoituksesta alkoi jaloissa tuntua portaiden rankkuus ja kahvilaan istahtaminen kuulosti täydelliseltä vaihtoehdolta. Ostimme Balkanilla suosittua keksijäätelöä nimeltä plazma ja siinä jäätelöä nautiskellessa satuimme kuulemaan suomalaisten puhetta. Aloimme juttelemaan näille kahdelle nuorelle herralle ja he päättivätkin lähteä kanssamme Budvaan illalliselle ihan tuosta vaan. Vailla suunnitelmaa matkustaminen on mahtavaa, ja muistutti meitä omista maailmalla matkustamisista. Otimme heidät kyytiin ja suuntasimme Budvan vanhaan kaupunkiin juomaan viiniä ja nauttimaan hyvästä ruuasta. Päivä oli yhtä mahtava kuin jokainen muukin matkalla vietetty, ja loppui hurjaan kaatosateeseen joka pienessä hiprakassa tuntui vain vapauttavalta. Onneksi Helinä oli mehulinjalla ja toimitti meidän turvallisesti takaisin hotelleille.

Suomalaiset reissaajat

Aamulla olikin taas aikainen herätys ja matka takaisin Belgradiin alkoi. Tietysti oli vielä ostettava joka aamuiset juustoburekit, jotta päivä lähti taas käyntiin. Burekilla pärjää loistavasti pitkälle iltapäivään sen rasvaisuuden takia. Eipähän mennyt turhaa aikaa ravintolapysähtelyyn ajomatkalla. Ajoimme hieman eri kautta takaisin, muutama kaunis joki ja järvi tuli vastaan, mutta pääosin halusimme vain ajaa mahdollisimman nopeasti takaisin Belgradiin, jotta ehdimme vielä nauttia viimeisestä illasta Serbiassa. Kävimme vielä uudestaan Skadarljassa illallistamassa, tälllä kertaa Tri Sesirassa, jonka tunnelma oli samantyyppinen kuin ensimmäisenä iltana Zlatni Bokalissa. Paikalliset livebändit soittivat ja ruoka oli maistuvaa. Liharuuat ovat Serbiassa todella maukkaita ja niitä löytyy paljon erilaisia jokaiselta ruokalistalta. Myös kasvisvaihtoehdot kuten pastat ja juustolla täytetyt paprikat vievät kielen mennessään. Seuraavana päivänä olikin aika lähteä takaisin Suomeen, palautimme auton lentokentälle ja hyvästelimme sukulaiset sekä kauniin Serbian. Ensi kertaan!

Viimeinen ilta ja liharäjähdys