Tuoksuu, kukkii

Jätän hyvästejä.

koti Belgradissa

Viivähdän hetken terrassilla, ihmettelen pihaa, tuoksuttelen ruusuja. Viinirypäle kiipeilee aitaa pitkin, syksymmällä on tulossa runsas sato. Sen saa kerätä asunnon uusi omistaja.

Viime kesänä istutetut kiivit kiemurtelevat nekin jo korkealle. Hedelmän alkuja ei näy.

Ruoho on leikkaamatta. Heinät kutittavat nilkkoja, kun kierrän kuvaamassa pieniä hentoja kukkakaunottaria. Etana ahmii vihreää vartta.

Naapurin mangolia luo aamuvarjoa pihaan, muutama näyttävä valkoinen kukkakin on juuri auennut. Illaksi taas sulkeutuu. Toisella naapurilla on saksanpähkinäpuu ja kolmannella hasselpähkinä. Vastapäätä viritellään grilliä.

On haikeutta ilmassa. Naapurilla nousee kyyneleetkin silmiin – on ikävä, että lähdemme. Niin, lähdemme tästä asunnosta, jossa olemme viettäneet yhdeksän vuoden aikana monia hienoja hetkiä. On ollut kotikolo, johon Suomesta tulla.

Mutta nyt on aika luopua omaisuudesta täällä. Seuraavalla kerralla majoitumme vain toisella tavalla, sillä Belgradia emme jätä! Lehmukset kukkivat. Niiden tuoksu on huumaava.

 

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s