Kun kotipihalla alkaa aamulla terassiremontti, on paras häippäistä paikalta. Saan hyvän syyn lähteä lenkille ja testata Adan kävelyreittiä.

Ada Ciganlian pohjoispäätyä, taustalla vuonna 2012 avattu Ada-silta, jonka huippu on 376 metrin korkeudessa.

Aurinko paistaa tänään kirkkaalta taivaalta ja auringonottajia saapuu tasaisena virtana Ada Ciganliaan. Tilaa on kuitenkin niin reilusti, että rannat näyttävät yhä autioilta, ainakin mitä peremmälle Sava-järven eteläpäätyä etenen.

Ada ja länsirannan puolta pohjoispäädystä katsoen.

Levähdyspaikkoja on runsaasti varjossa ja auringossa.

Kajakkeja vuokralla.

Ruohonleikkuut käynnissä. Kuivaa on.

En halua tänään istahtaa mihinkään, vaan kävellä vain ja nauttia liikkeellä olosta. En älynnyt ostaa vesipulloa alkupäästä ja tuskastus on iskeä, kun matkan varrella länsirannan puolella kaikki kioskit eivät olekaan avoinna vielä aamupäivällä. Ostaako kahvilasta vai tulisiko sopiva avoin kioski heti kohta?

Eteläpääty.

Vesihiihtoa voi harrastaa Adan eteläpäädyssä.

Eteläpääty. Nudistirannan ohi, vesihiihtokeskuksen ohi ja siinä se on, vihdoin! Kioski. Ostankin jätskin.

Puolivälin herkuttelu.

Kohta olen kaiketi virallisessa puolivälissä, kun asfalttiin on maalattu 5000. Olisiko viisi kilometriä tässä? Minä olen tosin kävellyt reilusti jo yli puolisoikion, ehkä seitsemän kilometriä.

Viisi kilometriä? Riippuu, mistä aloittaa.

Temppurataa pystytetään.

Veden voimalla vielä loppusuora.

Itäisellä puolella on mukavampaa, tutumpaa. Väkeä on rannalla enemmän. Loppusuoralla ostan puolen litran vesipullon ja hörpin puistonpenkillä kertaheitolla tyhjäksi. Kymmenisen kilometriä vajaa kaksi tuntia rauhallista vauhtia. Mukava olo.

Hauskat varjot itäpuolen ravintolassa. Varjoista huomaa myös, että tämä kuva on otettu eri aikaan kuin muut!!!