Askeleen päässä kotoamme Banevo Brdossa sijaitsee tori. Sinne tulee poikettua tämän tästä. Pussukoissa kulkee kotiin sesongin mukaisesti milloin mansikoita, milloin vadelmia, aprikooseja, persikoita, meloneita tai luumuja. Kurkut ovat muhkeita, tomaatit pehmeitä ja mehukkaita.

Toisinaan torimyyjien on vaikea sulattaa sitä, että haluan ostaa vain muutaman paprikan tai sipulin. Paikalliset kun ostavat torilta aina sylikaupalla ja valmistavat isoja eriä kerralla. Niukka tyylini kuuluu suomalaiseen kokkaustapaan eikä sitä oikein muuta muuksi, vaikka ostokset olisivat edullisiakin.

Torilla olen oppinut peruspuhetta. Tervehditään, toivotellaan hyviä vointeja, kysellään kuulumisia. Dobar dan, kako ste, dovidjenja. Ja minun on täytynyt rohkaistua tekemään ostokset serbiaksi sen sijaan, että aina tukeutuisin vain englantiin. Mistä mahtanee johtua, että numerot tuottavat niin valtavasti vaikeuksia, mutta hedelmät, marjat ja juurekset soljuvat sanoina ihan helposti?