Aina, kun olen Belgradissa, odotan jälleennäkemistä pienessä St Mary´s seurakunnassa. Olen luterilainen, mutta löysin tieni tähän erittäin kansainväliseen St Mary´s -anglikaanikappeliin. Monet seurakunnan jäsenet ovat eri maiden suurlähetystöjen palveluksessa ja viettävät Serbiassa ehkä vain muutamia vuosia. Myös paikallisia asukkaita kuuluu joukkoon, osa on päätynyt Serbiaan avioliiton kautta. Joskus jumalanpalveluksessa käy satunnaisia matkailijoita vain yhden ja ainoan kerran tai minun kaltaisiani kahden maan väliä epäsäännöllisesti vaeltavia tapauksia. Kaikki tulijat otetaan vastaan lämminsydämisesti, tunnen olevani kotonani, on helppo ystävystyä. Seurakuntaa paimentaa englantilainen pappi Robin Fox.
Isä Robin Fox paimentaa St Mary´s seurakuntaa Belgradissa.
Tänä viikonloppuna saimme vieraita Zagrebista, Kroatiasta, vastaavasta anglikaaniseurakunnasta. Lauantaina vietimme iltaa Skadarliassa, Belgradin tiivistunnelmaisella boheemialueella, ravintola Ima Danassa, yhdessä alueen monista perinteisistä tavernoista.
Pyhän Pietarin ja Paavalin päivänä 29.6. kokoonnuimme jumalanpalvelukseen tuttuun tapaan aamulla puoli yhdeltätoista. Joukossamme tietysi zagrebilaiset ystävämme, myös Britannian uusi Serbian suurlähettiläs puolisoineen.
Monille kirkossakäynti on vieras ajatus viettää sunnuntaiaamua. Yksitoikkoista seremoniaa ja merkityksettömiä litanioita. Mutta minulle kaikella kirkossa on merkitys. Kaipaan kuulla hyvää sanomaa, rakkauden sanaa. Saarna virkistää ajatuksiani ja muistuttaa oleellisista kristityn ohjenuorista, ne kun kääntyvät inhimillisessä arjessa niin helposti joksikin ihan muuksi. Saarna ei ole painostusta, kuten seuraavasta Janet Berkovićin sunnuntain sanasta käy ilmi. Teksti on pdf-muodossa englanniksi:
Sermon of Sts Peter and Paul Day 29.6.2014
Kirkko: The Anglican church of St Mary
Caritas Building, Visegradska Street 23
SERBIAN TAIKA 